Pakastimesi pienet kusipäät

Jos vaadit elämääsi säilöntäaineettomuutta mutta haluat eineksiesi näkevän vielä ylihuomisenkin, voin suositella ruokien kaappaamista avaruutta simuloivaan tyhjiöastiaan. Moinen toiminta vaatii kuitenkin silmitöntä tarkkuutta ja on harvoin sen arvoista. Vaihtoehtoinen vaihtoehto sisältää ruokien hiukkasten liikehdintää rauhoittavaa suoritusta, eli jäädyttämistä. Tässä ei vielä ole mielestäni mitään repulsiivista, siinä vain odottelee että pakastin suorittaa ylpeästi tehtävänsä ja tekee ruuasta väliaikaisesti syömäkelvotonta.

Mutta! Tilanne vaatii myöhemmin vastareaktion, eli hiukkasten kiihdyttämistä (muttei sentään hiukkaskiihdytintä), vaan uunia, joka on sangen tarmokas tuottamaan mikroaaltoja. Puhun nyt siitä todennäköisesti valkoisesta laatikosta, mikroaaltouunista, joka löytyy jokaisen kotoa - paitsi sen yhden laihan kaverisi, joka "valmistaa ruuan aina alusta saakka".

Tällä hetkellä siis meillä on pöydällä jäisiä ravinteita sekä mikro, jonka olemme valmiita sulkemaan juuri ennen ajastimen saapumista loppuun välttääksemme sen sielua viiltävän blimm! -äänen. Ja kuvitellaan, että pöydällä kohta mikroon sujahtava ruoka on viime kesänä saadut mansikat, jotka "eivät mahtuneet mummin 200 litran arkkupakastimeen, kumpaankaan niistä". Skenaario ei sinänsä ole pelottava, ellet sattumoisin pelkää mansikoita tai mikroja. Mutta siirtykäämme vihdoin itse ongelmaan:

Ensin lämmitämme mansukoita viisi minuuttia sulatusteholla. Oven avatessa huomaamme mansikoiden olevan edelleen varsin itsepäisesti jäätyneitä, mutta rasian pohja on ivallisesti märkä ja vaatii kuivausta. Uusi yritys, ovi kiinni, ajastin suikerretaan neljään minuuttiin, tehoksi "nopea sulatus", ovi taas auki, jälleen pettymys: osa mansikoista simuloi tundraa, loput vihjaa virnuillen valmistumisen olevan jo lähellä. Viimeinen kierros, ovi rivakasti kiinni, täysi teho, aikaa vain minuutti koska voimasi ovat jo vähissä. Huolestuneesti ovi auki ja rasia pöydälle. Osa mansikoista on raikkaan viileitä, osa tulikuumia. Kiehuvassa mansikkamehussa lilluu jääpaloja. Termodynamiikkaan perustuva maailmankuvasi murenee ja lisäät hätääntyneenä sokerin sijasta merisuolaa. Mansikoiden sekaan valuvista kyynelistä osa lämpenee ja osa kylmenee.

Auta Pekka Siperiaan -kirpputori

Juna sanoo tsuk tsuk kulkiessaan Venäjän läpi Moskovasta Vladivostokiin. Kämppä irtisanotaan juuri ennen matkaa, joten lähes kaikesta tavarasta pitää päästä eroon. Alla löytyy super special kirpputori. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä!

Hinnat on päätelty sillei rehdisti, että katsoin aina huuto.net:stä halvimman hinnan ja myyn vielä vähän halvemmalla. Jos ei löytynyt käytettynä, säädän hinnan about puoleen kauppahinnasta. Tarkoitus ei ole siis riistää. Kaikilla tuotteilla on 65 vuoden palautusoikeus (ei ole).

Tähdellä * merkityt tavarat myydään vasta juuri ennen matkalle lähtöä.



Kolme uutta tavaraa! Päivitetty 6. tammikuuta

•  Hylly, mallia IKEA: 20€

• Tuuletin, iso ja hullun tehokas, kolme nopeutta ja pyörii halutessa villisti: 8€
• Kitaran slideputki, tämäntyylinen: 5€
• Kirjoja: 0,50€ - 5€

 

  

Elokuvat:

• Generation Kill DVD-boksi: 8€

Musiikki:

• Kaikki CD:t kaksi euroa kappale. Klikkaa alla olevat kuvat suuremmiksi!

Kirjat ja sarjakuvat:

• Terry Pratchett: Good Omens (komediaromaani maailmanlopusta): 2€
• Hamasin poika: 5€
• Muumien kiehtova maailma: 6€
• Kallio & Ahonen: Maalaispunkin päiväkirja: 8€
• Kallio: Sarjakuvanovelleja 1984 - 2009: 8€
• Viivi ja Wagner juhlakirja 2007: 4€
• Manu Larcenet: Pieniä voittoja osat 1 - 4 : 5€ per osa tai, usko tai älä, 16€ koko sikermä.

Keittiötavaraa:

• Karahvi, tämän tyylinen: 4€
• Kahvinkeitin - vähän vanha mutta toimii hyvin ja on puhdas: 3€
• Leivänpaahdin: 2€ *

Huonekaluja:

• Sohva: 50€ * VARATTU
• Tuoleja: 3€ kpl
• Legendaarinen IKEA-lamppu, sisältää pienen repeämän, joka ei kyl juurikaan näy: 5€ *
• Pyykkiteline, 1€ *
• Vaateteline, hieman tämän näköinen mutta valkoinen: 5€ *

Lautapelejä:

• Portobello market: 8€ VARATTU
• Twister: 4€ VARATTU

Lintujen ruokaa, sanon minä

Tuhousnaattori vihaa avoimesti kaikkea, joka sanoo "bzz". Tähän ei tosin kuulu asiat, jotka sanovat sen vahingossa, kuten esimerkiksi vastasyntynyt lapsesi tai jonkun häiriintynyt mopsi. Tarkoitan pimpiäisiä - niitä pörrääviä paskiaisia, joiden yhteinen kutsumus on lentää korvaani. Liian monta kertaa (2) on kimalainen tai joku vastaava kusipää tahalleen edennyt kuuloputkeeni ihan vain visiitille, niin kuin sillä olisi ollut joku tärkeä tehtävä siellä. Liian monta kertaa (3) on myös vastaavanlainen ekosysteemin muka tärkeä elementti herättänyt minut aamuvarhain iloisella surinallaan - kasvojeni edessä.

Tuhousnaattori lainaa fiksumpiaan sanoin: fuck the insects!

Nämä siivekkäät riiviöt tulevat kutsumatta koteihimme avoimista ikkunoista juuri silloin kun lämpötila kerrankin ikkunoiden avoina pitämisen sallii. Joskus heitä saapuu kerralla useampi - jengimentaliteetti on heillä selkeästi hallussa - jolloin paniikki on jo vähintään massiivinen. Näillä pörriäisillä on kuitenkin yksi yhteinen heikkous: imurit. Pitkäputkinen, standardinomainen imuri tuhoaa kutsumattomat vieraat välittömästi, ja, mainittakoon, vaikka se ei kuulu tämän tekstin luonteeseen, humaanisti! Fiksu ihminen pitää imuriaan jatkuvasti töpselissä, jotta hän on aina valmiina taisteluun. Muista: vaikka me nukumme öisin, he eivät. He juonivat.

Kunnon imurin puutteessa voi käydä lähitaisteluun rikkaimurilla. On kuitenkin huolella sisäistettävä, että rikkaimurista pystyy mahdollisesti pakenemaan - entistä raivokkaampana. Haarniskaksi voi valita sadetakin sekä tiskihanskat mutta näiden pukeminen päälle vie arvokasta aikaa. Pidä koko taistelun ajan hyökkäjää jatkuvasti silmällä, ja jos huomaat surinan vaimenneen, varaudu pahimpaan. Ehkä se on livahtanut paitasi alle. Tällöin riennä suihkuun aikaa hukkaamatta.

Nyt tiedätte miten taistella yhteistä vihollistamme vastaan. Levittäkää sanaa!

Tuhousnaattorin avoin vaalipuhe sinulle

Vaalit lähestyvät jälleen! En ole varma mitkä vaalit ovat kyseessä (oletan, että demokraattiset) mutta haluan mukaan. Tuhousnaattori lähestyykin nyt sinua uhkaavasti mutta kuitenkin lempeästi. Tässä joitakin vaaliteemojani. Jotkut niistä ovat valheita (hauska leikki: arvaa mitkä!)

Taloustilanne

Taloudella tarkoitetaan kuinka paljon rahaa voi käyttää juttuihin (kuva 1). Minä en itse tykkää köyhyydestä enkä aio sitä kokeilla. Hirveästi puhutaan tasaverosta ja progressiivisesta... progressiivisesta... Minä sanon että lopetetaan moiset haihattelut! Raha kasvaa punavuoren puissa! Tikkaat kainaloon ja nyppimään.

Kuva 1. Talous tällä hetkellä.

Ilmastonmuutos

Ratkaisuni päästöjen vähentämiseen on selkeä: tapetaan kaikki koirat. Hei, älä lopeta lukemista! Tutkimukset osoittavat, että heidän hiilitassunjälkensä on varsin suuri. Kenraali Hau Haun ja muiden rekkujen terminoimiseen voidaan käyttää esimerkiksi miellyttävästi ilmastoituja city-maastureita. Minun on hopeinen.

Energiantuotanto

Jos ylläoleva toteutuu, energiaa säästyy niin paljon, ettei tähän tarvita muutosta. Tuhousnaattori sanoo: kaksi kärpästä yhdellä mottaisulla!

Terveydenhuolto

Säästämistä tarvitaan näemmä joka paikassa. Terveydenylläpitokeskuksissa jonot pitenevät ja ihmiset ovat kiukkuisia! Yleensä kaikki säästämisongelmat ratkaistaan ulkoistamisella mutta tähän kuulemma se ei päde. Potilaiden kuskaaminen kehityismaihin, jossa hoito on halvempaa, kuulostaisi kyllä mielestäni leppoisalta ratkaisulta mutta sihteerini mielestä ei. Jätetään tämä aihe siis auki, koska Mikko on yleensä oikeassa näissä asioissa.

---

Äänestä siis minua! Mutta muista: yksi ääni ei vaikuta mihinkään, joten äänestä useasti!

Mäkilehmien jännittävä maailma

Sveitsissä majailee varsin erikoinen versio lehmästä. Mäkilehmät (lat. collis vacca) ovat hyvin tavallisia lehmiä, joiden erikoisuutena on vain se, että he elävät koko elämänsä mäessä. Siis, ei tasaisella maalla, vaan kaltevalla semmoisella. Esitetään todistusaineisto nro 1:

Kuva 1. Mäkilehmät mäessä.

Tämä ei ole sinänsä yllätys, sillä useathan muistavat, että Sveitsi ei ole järin tasainen. On siis aivan luonnollista, että paikallinen eläinkanta on myös poikkeava. Nyt varmasti mietit miksi tuon tämän asian esille. Tyhmä kysymys! Tai siis, anteeksi, et sinä tyhmä ole, mitä nyt joskus voisit miettiä noita sanomisiasi, mutta, no, kissa nostetaan tässä nyt pöydälle siksi (tai siis lehmä) että he herättävät suuria kysymyksiä.

Ensimmäiseksi mieleen tulee kaltevan maan vaikutus jalkalihaksiin. Jos lehmä on jatkuvasti mäessä, hänen toisen puolen jalat vahvistuvat toisia enemmän! Tai, no, ei, jos lehmä taktikoi, ja kääntyy tasaisin väliajoin, jolloin kummatkin jalat saavat yhtä paljon harjoitusta. Luulisi kuitenkin elämän olevan äärimmäisen stressaavaa - pieninkin horjahdus ja kierit alas mäkeä kiihtyvällä nopeudella. Mietinkin, voiko mäkilehmä enää sopeutua elämään tasaisella, jos se esimerkiksi siirretään ulkomaille.

Kuva 2. Kaltevuuden vaikutus jalkoihin.

Seuraavaksi: jos mäkilehmä nukahtaa mäkeen, liukuuko se alaspäin? Menevätkö he nukkumaan mäen huipulle ja heräävät pohjalla? Hämmentävää. Entäpä kelailepa seuraavaa: lehmä on pikkuisen vinossa koko ajan. Tällöin sen sisällä oleva maito on myös vinossa koko valkoisen elämänsä. Johtaako tämä siihen, että maidon vino luonne jatkuu lasissakin? (kuva 3)

Kuva 3. Niinku näin.

Ota itse selvää! Googlaa vain "teleporttaus". Hyvää matkaa!

Plekseissä

Pleksit tekevät ihmisestä varsin seksikkään, viksun näköisen, sekä noin 30 grammaa painavamman. Kaikille, jotka eivät hesalaista slangia snaijaa, pleksit tarkoittavat silmälaseja ja/tai aurinkolaseja, riippuen koulukunnasta. Minulle käy kummatkin. Kuvassa 1 on piirretty silmälasit mallia Punavuori.

Kuva 1. Silmälasit.

Silmälasit ovat lievästi ärsyttävät. Niille, joille lasien tarve kasvaa iän myötä, älkää kuitenkaan huolehtiko liikaa. Enemmän kannattaisi huolehtia esimerkiksi lähestyvästä putkiremontista. Ne maksavat meinaan ihan saatanasti. Tätä en voi sanoa kokemuksesta mutta olen kuullut tarinoita. Siis joku viiskytdonaa! Mulla on tällä hetkellä tilillä about 47 euroa, eli enää puuttuu se viiskytdonaa miinus nelkytseittemän euroa. Mutta yritetään pysyä aiheessa, joka on silmälaseista epäjärjestelmälliseti esitelmöiminen niille, jotka eivät laseja omista. Vanhat konkarit voivat nyökytellä coolisti mukana. Käytetään jälleen kerran ranskalaisia viivoja (ranskaksi ehkä: lignes françaises):

• Lapsuuden traumat: Luokalla kolme näin enää vain ekat kaksi riviä eri suuntiin pyöritetyistä E-kirjaimista. Instrumentariumin syyssembaloista poistamani upouudet pokat toimivat mutta näyttivät koomisilta - ihan kuin en olisi ala-asteella näyttänyt jo tarpeeksi joltain surulliselta juurekselta. Mitään suurempia disautuksia en saanut osakseni, onneksi. Pitkäaikaisin kaverini oli kuitenkin poikkeus, häntä kikatutti äärimmäisen paljon (mainitsin tästä myöhemmin hänen häissään bestmanin puhetta pitäessäni). Lasit eivät kuitenkaan olleet niin trendikkäitä 90-luvun puolessavälissä kuin ne ovat nykyään. Näinä päivinä näkee jopa silmälaseja ilman vahvuuksia. Tyylisyistä siis. Haukun heitä poikkeuksetta rillirouskuiksi.

• Ei-suunniteltu nukahtaminen on vaikeampaa. Sankahirviöt päässä kun ei voi nukahtaa kyljelleen. Se sattuu ja lasit vaihtavat muotoa. Tietysti pian tapahtuvaa nukahtamista voi ennakoida sijoittamalla lasit sivuun mutta kysypä itseltäsi: onko se sama asia? Vastaan nopeasti puolestasi: ei ole. Vapautta rajoitetaan. Siis vapaasti nukahtamisen vapautta.

• Hyviin puoliin kuuluu turpaansaamisen riskin pieneminen! Stereotypistä mutta totta. Tästä minulla on jopa kokemus: sen sijaan, että eräs herrasmies vuosia sitten löi minua naamaan, hän ilmoitti, että ei rillipäitä voi lyödä, ja mottasi sen sijaan kaveriani.

• Niin, ja laseja ei aina tykätä anneta tuttaville kokeiluun. Tätä ei yleensä käsitetä mitenkään, esim. "anna nyt mun kokeilla, mikä siinä muka on täh?" Minäpä kerron mikä siinä muka on täh - syitä on jopa kaksin kappalein. Ensimmäinen syy: ne ovat hyvin henkilökohtaiset. Meinaan, että niitä pidetään naamalla lähes koko ajan. Siis ihan koko ajan. Ja toinen syy: minua ei kovasti miellytä, kun lasejani kokeilevat tuttavat nauravat ja hokevat "vittu tää näyttää seolta, ihan kierolta, tulee pää kipeeks, hohoo!" Hohoo vittu itelles ja anna mun pleksit takasi.

Vinkkikorneri: ohittaminen

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään:

- ne, jotka odottavat rehellisesti vuoroaan jonoissa (lue: idiootit)
- ne, jotka eivät ole idiootteja

Jonoja voi havaita kaikkialla. Siis, hyi, ihan joka puolella. Joskus tuntuu, että elämä on pelkkää odottelua, eikö? Jokainen kuitenkin tietää, että osa meistä on hieman tärkeämpiä kuin muut, joten ajoittainen ohittelu jonossa on täysin perusteltavaa. Tuhousnaattorin vinkkikorneri tarjoaakin seuraavaksi ohittelun peruskurssin, jonka jokainen itseään arvostava yksilö nyt lukaisee.

- Bussijonot

Usein nyssen saapuessa pysäkille ihmiset ajautuvat jonomaiseen muodostelmaan. Pelimies arvioi mihin bussin etuovi tulee sijoittumaan pysäkillä ja hakeutuu tähän kohtaan. Välillä sitä kuitenkin estimoinnit menee mönkään ja joutuu jonon hännille. Peli ei ole tällöin kuitenkaan menetetty, jos pystyy pitämään pään kylmänä. Usein bussin ja jonon väliin jää nimittäin pieni rako, jota pitkin pääsee ohittamaan. Tämä rako kulkee nimellä "pelimieskaista" ja sitä on syytä hyödyntää aina tilanteen salliessa. Kävele käytävää pitkin bussin ovelle ja tunge sisään.

Kuva 1. Pelimieskaista.

- Kassajonot

Miksi kaupassa pitäisi joutua jonottamaan, jos kerta on tullut ostamaan vain kaljaa? Kaupassa odottaessa tulee helposti inhottavan kuuma, jos on talvitakit ja pitkät kalsarit päällä. Jos olosi on tukala eikä mielesi tee yhtään jonottaa, voit käyttää niinsanottua "vahinko-ohitusta". Joissakin kaupoissa kassojen vieressä on hyllyjä ja jono muodostuu tilanteesta riippuen hyllyn jommalle kummalle puolelle. Vilkaise, minne jono etenee, ja valitse hyllyn toinen puoli. Liity tältä väärältä puolelta jonoon ja näyttele, ettet huomannut jonon olevan muodostunut hyllyn toiselle puolelle. Vältä katsekontaktia muihin jonottajiin.

Kuva 2. Vahinko-ohitus.

 - Kahvilajonot

Tehdään ajatusleikki: saavut miellyttävään kahvilaan. Näet ikkunan äärellä houkuttelevan istumapaikan mutta huomaat, että tiskillä on jonoa. Pelkäät, että hyvä paikka ehtii mennä. Luonnollisesti myös jonon ensimmäinen todennäköisesti haluaa tämän paikan. Miksi juuri hänen tulisi saada mestan paras pöytä?

Tämä kikka vaatii kumppanin. Kaava on varsin yksinkertainen ja yllättävän suosittu: jätä frendisi jonottamaan ja hyökkää jonon ohi varaamaan paikat. Jonossa odottavat pellet jäävät nuolemaan näppejään ja kaverisi voi odottaa rauhassa vuoroaan ja tuoda myös sinun tilauksesi pöytään. Tätä voi hädin tuskin pitää edes ohitteluna, sillä ethän mennyt kenenkään edelle kassajonossa, ethän?

Jos olet liikkeellä yksin, käy jättämässä takkisi pöytään ja palaa jonon perälle. Joudut ikävä kyllä jonottamaan täyden ajan mutta ainakin paras paikka on varmistettu.

 Kuva 3. Pöytähyökkäys.

On hyvä muistaa, että jokainen ohitus on kuitenkin riski. Jotkut ihmiset eivät katso sitä hyvällä ja mainitsevat asiasta. Varaudu siis näihin ärsyttäviin valittajiin hyvillä disautuksilla. Klassikkoksi muodostunut "haista vittu" toimii yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Vanhoja naisia voi lisäksi kutsua esim. "prostituoiduiksi" tai "tiukkapipoiksi".

Varoitus: vältä ohittelua viikonloppuöiden nakkikioski- sekä taksijonoissa. Myös ehtoollisjono on havaittu äärimmäisen riskikkääksi.